11.6.1996

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Eläketurvakeskus lausui Automaailma Oy:n, Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, Novera-Yhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesille 17.3.1993 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla seuraavaa.

Automaailma Oy oli asetettu konkurssiin 20.7.1992. Eläketurvakeskus oli valvonut konkurssissa 19.10.1992 toimitetussa valvonnassa vastuuvajauksen maksuluottovakuutusten nro 559/1, 542/1, 543/1, 544/1, 558/1, 557/1, 545/1, 546/1, 555/1, 547/1, 556/1 ja 548/1 perusteella suoritustilassa olevalle Novera-Yhtymän Eläkesäätiö s.r:lle olevaa vastuuvajausta, jonka maksamisesta Eläketurvakeskus oli vastuussa, kunkin maksuluottovakuutuksen perusteella enimmäismäärän 1 000 000 markkaa korkoineen etuoikeusasetuksen 4 a §:n 2 momentin mukaisella etuoikeudella. Valvottujen saatavien osalta Eläketurvakeskus oli valvontakirjelmässä lausunut muun muassa seuraavaa.

"Eläketurvakeskus on myöntänyt Automaailma Oy:lle työntekijäin eläkelain 13 §:n mukaisen vastuuvajauksen maksuluottovakuutuksen nro 429/1 Automaailma Oy:n NoveraYhtymän Eläkesäätiö s.r:ltä, suoritustilassa, olevan vastuuvajauksen maksamisen vakuudeksi.

Vastuuvajauksen maksuluottovakuutusehtojen 11 §:n mukaan säätiöön kuuluvalle yhtiölle, joka on tai on ollut säätiöön kuuluvan toisen yhtiön emoyhtiö, syntyy vakuutuskirjan allekirjoittamisella velvollisuus suorittaa Eläketurvakeskukselle muiden säätiön piirissä toimivien tytäryhtiöittensä vastuuvajauksen määrä. Automaailma Oy:n Novera-Yhtymän Eläkesäätiö s.r:n piiriin kuuluvat tytäryhtiöt ovat (vastuuvajauksen maksuluottovakuutusnumero suluissa): Novo-Auto Oy (559/1), Porvoon Automaailma Oy (542/1), Turun Automaailma Oy (543/1), Mikkelin Automaailma Oy (544/1), Porin Automaailma Oy (558/1), Novotam Oy, aik. Tampereen Automaailma Oy (557/1), Espoon Automarket Oy (545/1), Kuopion Automaailma Oy (546/1), Kokkolan Automaailma Oy (555/1), Vaasan Automaailma Oy (547/1), Ylivieskan Automaailma Oy (556/1) ja Rovaniemen Automaailma Oy (548/1)."

Eläketurvakeskus oli pidättänyt oikeuden näyttää saatavansa ja niiden etuoikeuden toteen eri oikeudenkäynnissä.

Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, Novera-Yhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesät Automaailma Oy:n velkojina olivat riitauttaneet valvonnan sillä perusteella, etteivät saatavat kuuluneet Automaailma Oy:n konkurssipesän varoista maksettaviksi, vaan velallinen oli jokin muu konserniin kuuluva yhtiö. Valvonta-asiakirjoihin liitetyt luottovakuutuskirjat oli osoitettu jollekin muulle "automaailma konserniin" kuuluvalle yhtiölle eivätkä ne näin ollen kuuluneet Automaailma Oy:n velkoihin. Valvonta-asiakirjoissa ei ollut selvitystä siitä, että kyseiset saatavat kuuluisivat Automaailma Oy:n maksettaviksi. Lisäksi valvonta oli kiistetty vaadittujen etuoikeuksien osalta.

Helsingin raastuvanoikeus oli 21.12.1992 antamassaan, tältä osalta lainvoiman saaneessa konkurssituomiossa osoittanut velkojan, jonka saatava oli riitautettu, hänen varaamansa oikeuden mukaisesti eri oikeudenkäynnissä näyttämään saamisensa toteen.

Eläketurvakeskus vaati valvontakirjelmässä esittämillään perusteilla, että edellä selostetut sen valvomat saatavat vahvistetaan maksettaviksi Automaailma Oy:n konkurssipesän varoista etuoikeusasetuksen 4 a §:n 2 momentin mukaisin etuoikeuksin sen suuruisina kuin ne lainvoimaisin hallinto- tai eläkepäätöksin vahvistetaan, kuitenkin enintään valvotun suuruisina.

Vastaus

Automaailma Oy:n konkurssipesä sekä Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, Novera-Yhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesät vaativat kanteen hylkäämistä ja lausuivat 22.9.1993 pidetyssä raastuvanoikeuden istunnossa muun muassa, että Eläketurvakeskuksen vasta 14.7.1993 pidetyssä raastuvanoikeuden istunnossa esittämistä vakuutusasiakirjoista ilmeni Eläketurvakeskuksen nyt kysymyksessä olevasta, Automaailma Oy:n tytäryhtiöittensä vastuuvajaukseen perustuvasta valvonnasta seuraavaa:

Automaailma Oy:n ja Eläketurvakeskuksen välisen, Automaailma Oy:n 28.3.1988 allekirjoittaman vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirjan nro 429/1 ehdoissa ei ollut määräystä, jonka mukaan emoyhtiön tulisi suorittaa myös tytäryhtiön vastuuvajaukset. Automaailma Oy:n ja Eläketurvakeskuksen välinen, Automaailma Oy:n 24.4.1992 allekirjoittama vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirja nro 1/429, joka oli allekirjoitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen Automaailma Oy:n konkurssiin asettamista, oli vastuumääräyksiltään huomattavasti laajempi kuin siihen asti voimassa ollut sopimus. Uudella sopimuksella oli sopimattomasti suosittu Eläketurvakeskusta velkojana toisten velkojien kustannuksella ja lisätty Automaailma Oy:n velkoja ja vastuita muiden velkojien vahingoksi. Uutta sopimusta oli myös pidettävä lahjan luonteisena, koska Eläketurvakeskus ei ollut tuon sopimuksen tekemisen yhteydessä myöntänyt lisälainaa Automaailma Oy:lle. Kun Automaailma Oy oli vasta huhtikuussa 1992 ottanut vastatakseen tytäryhtiöidensä vastuuvajauksista, sopimusta oli pidettävä vakuuden antamisena vanhasta velasta. Näillä perusteilla Automaailma Oy:n konkurssipesä ja sen myötäpuolet katsoivat, että Automaailma Oy:n 24.4.1992 allekirjoittama vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirja peräytyi takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain nojalla. Tämän johdosta Eläketurvakeskuksen valvomia saatavia ei voitu vahvistaa maksettaviksi.

Raastuvanoikeuden päätös 17.11.1993

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n mukaan takaisinsaantia saivat vaatia uskotut miehet, toimitsijamiehet sekä velkoja, joka oli valvonut saatavansa konkurssissa. Sama koski muita tämän lain nojalla konkurssipesän puolesta tehtäviä vaatimuksia. Takaisinsaantia vaadittiin nostamalla kanne tuomioistuimessa tai tekemällä muistutus valvontaa vastaan. Uskotut miehet ja toimitsijamiehet voivat vaatia takaisinsaantia myös tekemällä väitteen konkurssipesään kohdistettua muuta vaatimusta vastaan. Lain 24 §:n mukaan takaisinsaantikanne oli pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa paikalletulopäivästä. Kanne voitiin kuitenkin panna vireille vielä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssipesä havaitsi takaisinsaannin perusteen tai sen olisi pitänyt se havaita.

Eläketurvakeskuksen kanne perustui siihen, että Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, NoveraYhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesät olivat riitauttaneet Eläketurvakeskuksen valvonnan, koska valvonta-asiakirjoissa olevat luottovakuutuskirjat oli osoitettu jollekin muulle Automaailma-konserniin kuuluvalle yhtiölle eivätkä ne näin ollen kuuluneet Automaailma Oy:n velkoihin ja koska valvonta-asiakirjoissa ei ollut ollut selvitystä siitä, että kyseiset saatavat kuuluisivat Automaailma Oy:n maksettaviksi. Lisäksi valvonta oli kiistetty vaaditun etuoikeuden osalta. Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, Novera-Yhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesät eivät siten olleet tehneet muistutusta takaisinsaannista kyseistä valvontaa vastaan.

Raastuvanoikeus katsoi, että Automaailma Oy:n konkurssipesä oli viimeistään nyt kysymyksessä olevassa oikeudenkäynnissä 14.7.1993 saanut tiedon takaisinsaannin perusteesta. Automaailma Oy:n konkurssipesä ei ollut kuitenkaan pannut vireille takaisinsaantikannetta Eläketurvakeskusta vastaan. Konkurssipesän toimitsijamies ei voinut vaatia takaisinsaantia vain tekemällä siitä väitteen riitautetun saatavan vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä, kun takaisinsaannista ei ollut tehty muistutusta konkurssioikeudenkäynnissä. Raastuvanoikeus jätti sen vuoksi tutkimatta Automaailma Oy:n ja sen myötäpuolten tekemän väitteen siitä, että Automaailma Oy:n ja Eläketurvakeskuksen välillä tehty, Automaailma Oy:n 24.4.1992 allekirjoittama maksuluottovakuutuskirja oikeustoimena peräytyisi kokonaan.

Asiassa oli selvitetty, että Eläketurvakeskuksen vaatimus perustui sen ja Automaailma Oy:n välillä tehtyyn, Automaailma Oy:n 24.4.1992 allekirjoittamaan vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirjaan nro 1/429, joka oli korvannut aikaisemman samannumeroisen vakuutuskirjan. Vastuuvajauksen maksuluottovakuutusehtojen 11 §:n mukaan "allekirjoittamalla tämän vakuutuskirjan työnantajalle syntyy velvollisuus suorittaa Eläketurvakeskukselle tässä sopimuksessa tarkoitetun vastuuvajauksen määrä. Niin ikään säätiöön kuuluvalle yhtiölle, joka on tai on ollut säätiöön kuuluvan toisen yhtiön emoyhtiö syntyy velvollisuus suorittaa yhteisvastuullisesti muiden säätiön piirissä toimivien tytäryhtiöittensä vastuuvajauksen määrä." Automaailma Oy:n konkurssipesä ja sen myötäpuolet eivät olleet kiistäneet, etteivätkö kanteessa mainitut yhtiöt olleet olleet Automaailma Oy:n tytäryhtiöitä. Automaailma Oy:lle oli siten syntynyt velvollisuus suorittaa Eläketurvakeskukselle kanteessa mainitut tytäryhtiöitten vastuuvajausten määrät. Lausumillaan perusteilla raastuvanoikeus katsoi, että Eläketurvakeskuksen maksuluottovakuutukseen perustuvilla saatavilla eli vastuuvajauksen pääomalla korkoineen oli etuoikeusasetuksen 4 a §:ssä säädetty etuoikeus.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus vahvisti, että Automaailma Oy:n konkurssipesän varoista oli suoritettava Eläketurvakeskukselle etuoikeusasetuksen 4 a §:n 2 momentin mukaisin etuoikeuksin vastuuvajauksen maksuluottovakuutusten nro 559/1, 542/1, 543/1, 544/1, 558/1, 557/1, 545/1, 546/1, 555/1, 547/1, 556/1 ja 548/1 perusteella suoritustilassa olevan Novera-Yhtymän Eläkesäätiö s.r:n vastuuvajausta, josta Eläketurvakeskus oli vastuussa, kunkin maksuluottovakuutuksen osalta enintään 1 000 000 markkaa korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.3.1995

Automaailma Oy:n konkurssipesä sekä Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, Novera-Yhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesät valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, Novera-Yhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesät olivat Automaailma Oy:n konkurssissa velkojina riitauttaneet Eläketurvakeskuksen valvonnan muun ohessa raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuilta osin, koska valvonta-asiakirjoissa olleet luottovakuutuskirjat oli osoitettu jollekin muulle "automaailma konserniin" kuuluvalle yhtiölle eivätkä näin ollen kuuluneet Automaailma Oy:n velkoihin. Valvontaasiakirjoissa ei ollut ollut selvitystä siitä, että saatavat olisivat kuuluneet Automaailma Oy:n maksettaviksi. Eläketurvakeskus oli riitautuksen johdosta vaatinut raastuvanoikeutta vahvistamaan Automaailma Oy:n konkurssissa valvotut, riitaisiksi tulleet saatavat. Raastuvanoikeudessa oli esitetty muun ohessa Automaailma Oy:n 28.3.1988 allekirjoittama vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirja N:o 429/1 sekä saman yhtiön 24.4.1992 allekirjoittama vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirja 1/429, joka sisälsi valvontakirjelmässä mainitut vakuutusehdot emoyhtiön vastuusta ja korvasi aikaisemman samannumeroisen vakuutuskirjan. Vaikka Automaailma Oy:n konkurssipesä myötäpuolineen oli edellä kerrotut vakuutuskirjat ja vakuutusehdot saatuaan katsonut, että riitautetut saatavat perustuivat sellaiseen oikeustoimeen, joka oli peräytettävissä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain nojalla, se ei ollut määräajassa nostanut asiassa takaisinsaantikannetta. Automaailma Oy:n konkurssipesän ja sen myötäpuolien vuonna 1992 allekirjoitetun vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirjan osalta esittämät oikeustoimen peräytymistä koskevat väitteet eivät siten olleet estäneet kanteessa selostettujen Eläketurvakeskuksen saatavien vahvistamista.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen.

Käsittelyratkaisu

Automaailma Oy:n konkurssipesä ja sen myötäpuolet ovat vaatineet, että Eläketurvakeskuksen valvonta hylätään kanteessa mainituilta osilta muun muassa myös sillä perusteella, ettei valvontakirjelmä ollut täyttänyt konkurssisäännön muotomääräyksiä.

Konkurssituomioon tyytymättömän velkojan olisi tältä osalta pitänyt hakea muutosta konkurssituomioon. Riitautettua saamista koskevassa oikeudenkäynnissä ei voida enää tutkia, onko valvonta suoritettu laissa säädetyllä tavalla. Sen vuoksi valvonnan muotomääräyksiin perustuva vaatimus Eläketurvakeskuksen valvonnan hylkäämisestä jätetään tutkimatta.

Pääasia

Perustelut

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n mukaan takaisinsaantia saavat vaatia uskotut miehet, toimitsijamiehet sekä velkoja, joka on valvonut saatavansa konkurssissa. Takaisinsaantia vaaditaan nostamalla kanne tuomioistuimessa tai tekemällä muistutus valvontaa vastaan. Uskotut miehet ja toimitsijamiehet voivat vaatia takaisinsaantia myös tekemällä väitteen konkurssipesään kohdistettua muuta vaatimusta vastaan. Lain 24 §:n 1 momentin mukaan takaisinsaantikanne on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa paikalletulopäivästä. Kanne voidaan kuitenkin panna vireille vielä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssipesä havaitsi takaisinsaannin perusteen tai sen olisi pitänyt se havaita.

Eläketurvakeskuksen valvontaa ei ollut riitautettu takaisinsaantiperusteella. Raastuvanoikeuden osoitettua Eläketurvakeskuksen näyttämään toteen muulla perusteella riitaiseksi tulleen valvonnan eri oikeudenkäynnissä Automaailma Oy:n konkurssipesä sekä Porvoon Automaailma Oy:n, Autonovo Oy:n, Hantec Oy:n, Novera-Yhtymä Oy:n, Osuuskunta Hankkijan ja Turun Automaailma Oy:n konkurssipesät ovat riitautettua saamista koskevassa oikeudenkäynnissä vastaajina vedonneet takaisinsaantiperusteisiin.

Eläketurvakeskuksen valvontakirjelmän liitteenä ei ole ollut 24.4.1992 tehdyn vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirjan ehtoa, johon Eläketurvakeskus oli perustanut valvomansa emoyhtiön Automaailma Oy:n vastuun tytäryhtiöiden vastuuvajauksista. Tiedon takaisinsaantiperusteesta Automaailma Oy:n konkurssipesä ja muistutuksen tehneet velkojat ovat saaneet vasta tässä oikeudenkäynnissä, kun Eläketurvakeskus 14.7.1993 on esittänyt 28.3.1988 tehdyn vastuuvajauksen maksuluottovakuutuskirjan, josta ilmeni, että Automaailma Oy:n vastuu ei ennen 24.4.1992 ollut ulottunut tytäryhtiöiden vastuuvajauksiin. Tämän vuoksi Automaailma Oy:n konkurssipesä ja velkojat ovat heidän muistutuksestaan riitaiseksi tullutta saamista koskevassa oikeudenkäynnissä voineet vedota takaisinsaantiperusteeseen. Vetoaminen on tapahtunut 22.9.1993 eli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 24 §:n 1 momentissa säädetyn kolmen kuukauden määräajan kuluessa siitä kun konkurssipesä ja velkojat olivat saaneet tiedon takaisinsaantiperusteesta.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että raastuvanoikeuden ja hovioikeuden olisi pitänyt tutkia muistutuksen tehneiden velkojien ja Automaailma Oy:n konkurssipesän takaisinsaantiväitteet. Tämän vuoksi asia on palautettava raastuvanoikeuden sijaan tulleeseen Helsingin käräjäoikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.